Mistä sitä kirjoittaisi

Viime aikoina olotilat ovat olleen tasaisen varmoja. Tuntuu välistä pelottavalta miten yksinkertaisesti asiat sujuvat. Urheiluharrastukset ovat alkaneet tuottamaan tulosta. Kohta alan sekoittelemaan omia proteiinijuomiani. Tavoitteena ei kuitenkaan ole mikään ylikunto, tyydyn aika vähään mutta haluan opetella uusia juttuja sinne päästäkseni. Hyvin mahdollista että nostan tälle vuodelle asettamaani tavoitetta koska jos tämä tahti säilyy ilman loukkaantumisia niin pystyn paljon parempaan.

Mittareitani on kyllä liikutellut pari asiaa että ei tämä aivan suoraa ole ollut. Jokaisena vuonna tapahtuva ahdistus onnellisten parien katsomisesta tuntuu ehkä vähän pahemmalta nyt tänä vuonna.

En oiken osaa kirjoittaa.

Yllätän itseni

Olen tehnyt tänään sellaisia asioita joita en ole pitkään aikaan tehnyt. Olen tässä blogissa puhunut siitä miten maailma toimii niin että siihen joko syöttää tietoa tai sitten odottaa siltä tietoa. Itse olen ollut hyvin pitkälti odottelupuolella. Olen aina odottanut että minulle soitetaan, olen aina odottanut että minut kutsutaan. Nyt olen kuitenkin tässä viime aikoina täysin oma-aloitteisesti tehnyt ”mitä kuuluu? tehtäisiinkö jotain?” puhelinsoittoja ja sopinut menoja.

Minä kyllä soittelen kavereille pitkin viikkoa mutta se miten nämä soitot eroavat niistä mitä nyt olen tehnyt. Ne eroavat siinä että näillä arkisilla soitoilla varmistan vain tutut käytännöt. Kuten se että sauna on aina tiettyinä päivinä ja pitää vain tavan vuoksi soittaa että kai x ja x henkilö on tulossa.

Ne soitot mitä olen nyt tehnyt. Ne ovat luonteeltaan sellaisia että ne eivät noudata mitään rutiinia. Ne ovat täysin spontaaneja soittoja joissa kyselen vaan mitä kuuluu ja voidaanko tehdä jotain tässä lähiaikoina.

En muista koska olen viimeksi soittanut jollekin ihmiselle kysyäkseni vain mitä kuuluu ilman mitään toimintasuunnitelmaa tai muuta syytä kuten onko lainata öljyä pyörän ketjuihin.

Nyt olen kuitenkin tehnyt tällaisia ”mitä kuuluu?” ja ”tehtäiskö jotain?” puheluita. Sen sijaan että tekisin ”niin saunaan tänään vai huomenna?” tai ”mihin aikaan tällä viikolla lähdetään?”.

Tämä on hyvin uutta minulle. Normaalille henkilölle nämä asiat ovat suunnilleen yhtä itsestään selvää kuin ilma jota hengitämme. Sen sijaan minulle tämä koko juttu mitä on tapahtunut kolmen päivän sisään on kuin raikas kauan kaivattu tuulahdus.

Tästä kuitenkin pitäisi tulla hyvin arkinen asia minulle.

Varsinainen otsikkoon viittaava itsensä yllättäminen

Olin aivan varma että saamani urheiluvamma pilasi koko kesän liikuntani mutta olen ollut hyvin väärässä. Olen alkanut tekemään kahta lenkkiä päivittäin. En uskalla paljoa hölkätä tai käydä salilla, mutta en ole kaukana kummastakaan näistä. Uskon että pari viikkoa ja uskallan tehdä molempia. Olen yllättynyt koska olin oikeasti luovuttamassa tämän asian suhteen.

Suunnitelma 3

Aion kutsua tätä suunnitelmaa Suunnitelma 3:ksi koska se koostuu kolmesta vaiheesta. Olen yhä enemmän miettinyt alan vaihtoa ja elämääni kaikkea sitä koska voin tehdä mitäkin ja minusta tuntuu että nyt alkaa olemaan korkea aika tehdä asioita.

Tällä suunnitelmalla on seuraavat tavoitteet.

1. Materialistiset tavoitteet. En halua elää rivitalossa enkä halua jäädä julkisen terveydenhuollon jonoihin. Haluan ajaa hyvällä autolla.

2. Toisin kuin isäni joka pelleilee tulonsiirroilla haluan jättää perinnöksi oikeaa varallisuutta ja tietotaitoa siitä miten asiat toimivat. Sen sijaan että olisin ei-hauska versio Rauno Repomiehestä joka kiukuttelee miksi kaikki ei ole kuin ennen.

Arvioin jokaisen suunnitelman osan onnistumismahdollisuudet siltä kokemuspohjalta joka minulla tällä hetkellä on. Tämä tarkoittaa että arviot voivat vuosien aikana muuttua. Minun pitää kuitenkin ottaa huomioon se suuri todennäköisyys että tämä blogi itsessään EI OLE olemassa 2-3 vuoden päässä. Ei kuitenkaan siitä enempää vaan mennään alustavaan listaan.

Vaihe 1: vuosi 2011
Valmistu ”korkeakoulusta” aikataulussa. Päivääkään minulla ei ole ollut sellainen olo että opiskelisin korkeakoulussa. Olen opinnoissani aikataulussa ja saan työharjoittelutkin ajallaan suoritettua. Ainoa mistä valmistuminen voi jäädä kiinni on opinnäytetyö. Sitä voi kuitenkin tehdä ulkona koulusta ja todennäköisesti teen sen työelämässä, se olisi oikeastaan optimaalinen tilanne.

Ensimmäisen vaiheen tärkein tavoite on siis valmistua korkeakoulusta aikataulussa.

Arvioin että todennäköisyys onnistua on 70%

Vaihe 2: vuosi 2012
Seuraavassa vaiheessa on tarkoitus hakea töitä PK-seudulta. Mieluiten alan töitä. Minulla on kaupunki ja melkein kaupunginosakin mielessä, mutta en aio mennä niin paljon yksityiskohtiin tässä blogissa.

Tämä on ehkä suunnitelman kriittisin mutta ei vaikein vaihe. En ole koskaan ollut hyvä työnhakija ja CV:ni on hyvin vaatimaton. Olen usein mennyt siitä mistä aita on matalin saadakseni edes vähän rahaa kesäisin, sen sijaan että ottaisin riskejä haastavampien töiden merkeissä.

Tarkoituksena on saada säännölliset tulot käyntiin. Kun pääsen muuttamaan tähän kaupunkiin aion myydä merkittävän osan omaisuuttani taatakseni sen että pysyn tässä kaupungissa. Minä tarvitsen sotakassaa, tarvitsen lujaa henkilökohtaisen talouden hallintaa. Koska en voi antaa rahan tulla tielle suunnitelmassa. Tarvitsen ehdottomasti sotakassan. Minun pitää varautua myös siihen että työpaikka menee alta.

Iso uhka on että kun säännölliset tulot alkavat niin käyn laiskaksi ja tuudittaudun siihen olotilaan ja unohdan tämän suunnitelman.

Arvioin että toisen vaiheen todennäköisyys onnistua on 30% . Prosentissa on otettu huomioon myös muiden alojen työt.

Vaihe 3: vuosi 2013
Tämä oikeastaan menee hieman kakkosen kanssa päällekkäin. Tässä vaiheessa kun olen saanut töitä ja minulla on noin 4-6 kk:n sotakassa kasassa niin aloitan lukemisen yliopiston pääsykokeisiin. Minun pitää alkaa jo hyvissä ajoin tutustumaan siihen paikkaan minne haen. Luen niiden ihmisten blogeja jotka opiskelevat siellä ja seuraan opiskelijafoorumeita jne. Kaikenlaiset yksityiskohdat pitää selvittää.

Arvioin että toisen vaiheen todennäköisyys onnistua on 5% . Tämä on nyt se osa jota pitää alkaa parantelemaan ja saamaan ylöspäin.

Periaatteessa en tarvitse työpaikkaa. Voisin PERIAATTEESSA lukea kotoa käsin ja vaikka mistä. Minulle on kuitenkin tärkeää päästä isompaan paikkaan, kaikki tuntuu konkreettisemmalta kun on lähellä sitä paikkaa minne on menossa. Voin vaikka pyöräillä yliopistolle ja takaisin. En välttämättä edes tarvitse autoa yhdessäkään vaiheessa suunnitelmaani. Logistiikan on oltava yksinkertaista sen takia minulle on tärkeää nimenomaan muuttaa. Vaikka periaatteessa voisin lukea missä vain yliopiston pääsykokeisiin.

Suunnitelmassani on kyllä useita ongelmia. Miten esimerkiksi jaksan lukea ja käydä töissä. Mitä jos tapaan vaikka naisen ennen muuttoani? Mitä jos joku kaverini tarjoaa oikeasti hyvää työtä ja tulevaisuutta tällä paikkakunnalla? Mitä jos keksin itse jonkun loistavan idean?.

Tämä on ensimmäinen vedos Suunnitelma 3:sta. Se mitä todella haluan itselleni alleviivata on se paljon tähän menee aikaa. Mikä on se aikataulu millä toimin. Mitä pitää ottaa huomioon.

Näen jo monia suuria haasteita tässä mutta en osaa laittaa niitä tarpeeksi hyvin sanoiksi niin että ne saisi siistiin esitettävään muotoon.

Olisi suorastaan tragikoomista jos koko homma töppäisi jo työpaikan hakemiseen. Jos minulla ei ole tarpeeksi mielikuvitusta ja tahtoa saada edes työpaikkaa haluamastani kaupungista niin ehkä minulla ei ole mitään asiaa yliopistoonkaan.

Katsoo miten äijän käy.

Sinulle ei ole uutta sähköpostia

Olen lähettänyt tällä viikolla nettieksälleni 3 sähköpostia. Sain häneltä viimeksi sähköpostia

Luonne tekee ihmisen