Jokin merkintä

Terveydentilasta

Olen viimeinkin onnistunut käymään tutkimuksissa. Kolme verinäytettä ja pari päivää myöhemmin alkoi selvitä miksi minusta on ollut veto niin pitkään poissa. Olo on huojentunut koska syy löytyi, välistä mietin että vain kuvittelen tämän väsymyksen koska en viihdy työpaikallani, mutta se että tässä on takana ihan oikea konkreettinen fysiologinen syy tuo mielenrauhaa. Tämä on vielä sellainen asia että se on korjattavissa ihan reseptivapaasti joten aika helpolla pääsen. Olotilan pitäisi alkaa kohenemaan 2-4 viikon aikana. Nyt on vielä aika vaikeaa mutta kyllä tämä tästä. Kaikista vaikeinta on pysyä positiivisena ja en itse asiassa tälläkään hetkellä siinä kovin hyvin onnistu.    

Kukaan ei ole vaikuttunut siitä kuinka hyviä tekosyysi ovat

Tämä blogi on haitannut minua viime aikoina enemmän kuin se on auttanut. Minulle tulee todella vahvoja oireita kun yritän kirjoittaa tänne jotain, kirjoittaminen tekee pahaa eikä se tunnu auttavan. Olen liikaa oman pääni sisällä. Voisin kirjoittaa pitkän liudan syitä miksi olen tehnyt ja mitä, itse asiassa sitä yritin tehdä mutta tulin niin vihaiseksi siitä kaikesta että oli pakko vain lopettaa kirjoittaminen. Minulla on ihan hyvä idea miksi olen toiminut niin kuin toimin. Se ei kuitenkaan poista sitä että olen toiminut niin eikä syyt sille miksi olen toiminut tee kehenkään vaikutusta, eikä niiden edes pitäisi tehdä vaikutusta minuun. En minä ole todennut yhdestäkään asiasta että ”vau minulla oli tosi hyvä syy tehdä noin” näin ei ole tapahtunut. Ymmärrän kyllä miksi aikanaan tein niin, olin ahdistunut ja tyhmä mutta SILLÄ EI OLE VÄLIÄ. Sellaista ei saisi tapahtua, minun pitää saada tuloksia aikaan. Jotain konkreettista kehitystä. En kirjoita tänne ennen kuin minulla on jotain positiivista sanottavaa elämästäni. Minun pitää saada sinne viivan alle nyt plussaa ja paljon, ja jos tekee mieli itkeä niin en tee sitä enää tänne. Pidän ne jutut itselläni ja käsittelen ne hiljaa poikki ja pinoon. Voi olla että blogi poistuukin mutta en pidä sitä todennäköisenä koska haluan kuitenkin jonkinlaisen tyydyttävän lopun tälle. Mahdollisuus on kuitenkin että blogi katoaa yhdessä illalla mutta ei todennäköinen.

Ei kukaan pidä minua minään  jos sanon että kolme vuotta meni sinne tai tänne koska se ja tätä. Kyllä minä olen vähän tyhmä ja lahjaton, mutta en minä ole paha. Pystyn myös oppimaan mutta tulen jäljessä se on selvä. Nyt katsotaan sitten miten pärjään, todennäköisesti pärjään ihan hyvin. Se riittää minulle että pärjään ihan hyvin, en usko että pystyn elämään unelmiani enää mutta se ei haittaa. Harva ihminen pystyy elämään sellaista elämää kuin haluaa, mutta se ei tarkoita että elämä olisi missään nimessä huonoa. Mielenterveyden kannalta parempi vain hakea se tietty mukava taso, se on ihan tehtävissä. En mieti yhtään siitä eteenpäin vaikka tekisi mieli, minulla on yhä kunnianhimoa mutta en saa miettiä niin pitkälle koska sitten sattuu herkästi. Pienin askelin ja maltilla.

Miten tämä eroaa entisistä ryhtiliikkeistäni? Suoraan sanottuna en tiedä eroaako tämä mitenkään entisistä, mutta jos mietin ryhtiliikkeitäni niin olen jopa onnistunut osassa niistä ja niissä mitkä olivat ennen vaikeampia olen päässyt pidemmälle kuin ennen. Ennuste on hyvä, onnistumisesta tuleva hyöty tulee sitten joskus, en mieti liikaa miten, miksi, paljon ja koska. Se tulee sitten kuin tulee.

Pää kylmänä ja keskityn siihen omaan tekemiseen. Teen kaikkeni että ei pitäisi kirjoitella syistä miksi en tehnyt jotain tai miksi tein jotakin joka johti epäonnistumiseen tai miksi jotain jota minulle joskus tapahtui selittää miksi tein tyhmää tänään.

Toivottavasti onnistun. Nyt jo tekisi mieli luetella syitä mitkä ovat todella paljon vastassa ja miten tämä olisi huomattavasti helpompaa mutta jos kirjoitan ne tähän niin se on jo ensimmäinen tappio tässä. Eteenpäin vaan.

Näinkö se syrjäytyminen alkaa? (myös päivä 0)

Olen menneen viikon aikana kieltäytynyt saunaillasta. En kieltäytynyt pelkästään terveyteni takia, koska loppuviikosta olin jo siinä kunnossa että olisin voinutkin mennä. Kieltäydyin koska tiesin että siellä puhuttaisiin taas suurimman osan aikaa naisista, seksistä ja jokaisen pariskunnan hassun hauskoista omista jutuista. Viimeksi se oli niin kiusallista kun kolme henkilöä puhui parisuhteistaan toistensa kanssa, sitä tunsi itsensä pitkälti statistiksi siinä touhussa. Tuli kyllä aika säälittävä olo että tällaistä asiaa joutuu oikein erikseen miettimään. Enkä edes tiedä onko tällaistakaan järkevää tänne blogiin kirjoittaa, kirjoitan vain koska haluan kirjoittaa nyt jotakin.

Tiedän että parisuhteen hankkiminen ei taianomaisesti ratkaise mitään ongelmiani, minun ei pidä elää siinä kuvitelmassa että kunhan vaan löydän jostakin naisen niin hän pelastaa minut koska se ei toimi niin. Sitä paitsi minä en edes halua ”löytää” naista. Minulla on se nainen mielessä mutta todennäköisesti en häntä saa. Joten minun pitää jossain välissä vain tehdä se päätös että alan katselemaan muualle, nyt kirjoitankin jo osaksi niin mutta todellisuudessa koukut on vielä syvällä ja elän eilisessä tai ainakin toivon että voisin elää. Jossain vaiheessa minun pitää kuitenkin todennäköisesti repiä kaikki se irti minusta, siitä ei tule mukavaa mutta on ihan hyvä mahdollisuus että se on edessä.

Luulin jo kerran pystyneeni siihen vuonna 2009 ja näin jälkeen päin ajateltuna vuosi 2009 olisi ollut paras vuosi koskaan aloittaa uudestaan freesinä ja nuorena, mutta en sitä silloin tehnyt vaan käsittelin naisia kuin ilmaa 2009 vuoden läpi. Sitten palasin entistä sekavampana josta vahvimpana todisteena tämä blogi jota aloin kirjoittamaan 2010.

En halua raahata ketään tasolleni vaan haluan parantaa omaa tasoani. Minulla on jonkinlainen idea miten parannan omaa tasoania mutta osa niistä asioista on vähän ikäviä. Osa on ihan helppoja ja suhteellisen nopeastikin tehtäviä asioita mutta sitten osa on sellaisia että taitaa vaatia hieman onnea.

Päivä 0

Vannotin itselleni että en enää kirjoita nettipornoaddiktion lopettamisesta, mutta minun on pakko sen verran siitä mainita koska ne kirjoittamani tekstit saavat yllättävän paljon lukukertoja että nyt on virallisesti päivä 0. Olin niin ahdistunut kun olin sairastanut pitkin viikkoa että muutama päivä meni oikeastaan niin että makasin sängyssä 3 tuntia kerralla ja kun särkylääke alkoi toimia nousin katsomaan tunniksi pornoa ja treenamaan kättäni. Yritin lukea kirjaa, kuunnella musiikkia ja pelata mutta mikään niistä ei tuntunut oikein miltään. Tosin muutaman hyvän sarjan olen löytänyt, mutta keksin ne vähän liian myöhään. Minulla on vähän paska olo tästä.

Tavoitteeni on että selviän kahteen kuukauteen nyt. Olen varma että pääsen siihen ellei sitten tapahdu jotain todella ihmeellistä. Tämän kertainen erehtyminen olisi ollut varmasti estettävissä jos minulla olisi ollut tietynlaista seuraa ja tekemistä, enkä nyt tarkoita mitään intiimiä tekemistä. Vaikka puhelinsoitto päivässä oikealta henkilöltä olisi saanut pidettyä oikeanlaisen mielialan minulla. Tätä on niin vaikea tehdä yksin.

Jatkossa jos terveys pitää minun on helppo päästä kahteen kuukauteen, se on ihan tehtävissä. Lisäksi jos saankin joltakin tasolta yllättävää tukea tai muuten näkyy parisuhderintamalla hyvää kehitystä niin aina parempi. Lisää liikuntaa ja pystyn olemaan töissä pidempään, lisäksi tälle kuulle on tulossa muutama ihan mukava meno joissa kuluu aikaa.

Tässä tuli nyt vähän kaikenlaista enkä jaksa tähän aikaan enää oikolukea kunnolla, korjaan tätä merkintää sitä mukaan kun löydän virheitä.