Mikään ei ole muuttunut

En oikeastaan tiedä miksi kirjoitan tätäkin merkintää. En ole pitkään aikaan saanut mitään aikaan, tai oikeastaan olin saanut vähän aikaa hyvää kehitystä aikaan, kuitenkin se kehitys tyssäsi siihen että palasin lähtöruutuun. Palasin liikuntaharrastuksen pariin mutta jo kahden viikon jälkeen vanha kivut palasivat, tuntuu niin nöyryyttävältä kun ei pysty harrastamaan sellaista asiaa mitä näkee ihmisten tekevän kokoajan. Tunnen itseni myös tyhmäksi ja vajaaksi koska en yksinkertaisesti keksi mitään muuta harrastusta joka täyttäisi tämän harrastuksen jättämän tyhjän aukon. Kirjoitin jo aikaisemmin että luontoaan ei voi lahjoa, sitä ei voi valita niitä asioita mistä saa kiksinsä. Tottakai sellaisessa tapauksessa valitsisin että saisin tyydytystä jostain helposta asiasta.Tai jostain työhön liittyvästä asiasta. Tämä ei kuitenkaan toimi niin.

Tunnen itseni niin vajaaksi kun minulla ei ole enää mielikuvitusta keksiä uusia asioita ja intohimon kohteita. Olin henkisesti jättänyt kaiken yhden kortin varaan, silloin kun siinä voitti se tuntui kyllä sen arvoiselta. Se tuntui todella hyvältä.

Olen viime aikoina miettinyt seurustelua, en ole osannut tehdä sen eteen kyllä mitään. En osaa edes ajatella mitä sanoisin naiselle jonka kanssa haluan mennä ulos. En osaa miettiä keskustelunaiheita, en tiedä mitä sanoisin en tiedä mitä kysyisin. Minulla lyö vain tyhjää.

En myöskään ole käynyt kenenkään kanssa pitkään aikaan ulkona kuten kaljalla. Toisaalta en usko että viihtyisin juuri kenenkään tuttuni kanssa pubissa. Kuulostaa tyhmältä ja ylimieliseltä ja sitähän se on, mutta en yksinkertaisesti keksi sellaista ihmistä lähipiiristäni jonka kanssa voisin ”istua iltaa”. Tai oikeastaan keksin kyllä näitä tuttuja, on minulla sellaisia tuttuja olemassa, mutta he eivät asu tässä tuppukylässä.

En jaksa kirjoittaa enempää, jokainen rivi muistuttaa minua omasta kyvyttömyydestäni eikä tämä ratkaise mitään. Olen ajatellut viime aikoina liikaa nettieksää vaikka en halua häntä ajatella, mietin kovasti että seurusteleekohan hän. Toivon että hän seurustelee. Mietin myös kaikenlaisia asioita mitä hän on tehnyt. En halua miettiä näitä asioita, mutta joka yö kun menen nukkumaan ne hiipivät mieleen.

 

Nyt olisi se aika (taas)

Yksin kämpässä koko päivän ollut, mietin että nyt olisi aika tehdä jotain joka tekisi minusta pätevämmän ihmisen. Tehdä jotain joka edistäisi jotain kolmesta tavoitteestani, ihan mitä vain edes pieniä juttuja. En tiedä ehkä tämän blogijutun kirjoittaminen on jo sellainen pieni asia. En kuitenkaan pysty tekemään mitään. En halua tehdä töitä, en halua harrastaa liikuntaa, minulla on yhä kipuja selässä ja jaloissa. En tiedä ketään kenen kanssa vetää järkevää keskustelua. En halua mennä kotiin.

En ole tehnyt yhtään mitään. Jos jotain positiivista pitää hakea niin toisaalta en ole myöskään tehnyt mitään huonoa, en vain ole tehnyt mitään. Olen todella väsynyt ja päässäni haluamattamani kirjoitan liian usein itsemurhaviestiäni, vaikka en halua ajatella sellaisia asioita. On todella vaikea nousta sängystä ylös, luulin heräämisen helpottuneen mutta se ei ole helpottunut.

En tiedä mitä oikein odotan, en tiedä miksi toimiminen on niin vaikeaa. En odottanut että kadottaisin itseni näin tehokkaasti.

Sinun on pakko voittaa autismisi

Uutena vuotena tajusin sellaisen asian itsestäni, tai oikeastaan tajusin useamman asian. Käsittelen ne kuitenkin sattumanvaraisessa järjestyksessä tässä. En normaalisti ole oma-aloitteinen kaikenlaisten toivotusten yms suhteen, mutta tänä vuonna lähetin uuden vuoden toivotukset hyvin pitkälle listalle ihmisiä. En oikeastaan tiedä miksi tein tämän, yleensä vain vastaan niihin mitä saan ja lähetän muutamalle erittäin tutulle ihmiselle. Hämmästyin vastausten määrästä ja etenkin siitä kuinka nopeasti ne tulivat, myös siitä että osa näistä oli selvästi mietittyjä vastauksia. Sillä hetkellä tajusin että kuinka monta vuotta olen tehnyt tämänkin väärin, miksi aina tehdä asiat samalla tavalla. Nytkin vaikka lähetin monelle ihmiselle niin unohdin kiusallisesti pari henkilöä, joille olisi pitänyt laittaa jos laittaa myös henkilölle x.

Lisäksi minun olisi pitänyt muistaa tiettyjen ihmisten syntymäpäivät jo tyyliin vuosikymmenen ajan vähintään.

En muista läheskään kaikkien sukulaiseni nimiä. Nyt kun mietin niin heille olisi myös pitänyt toivottaa hyvät uudet vuodet, lähetin ainoastaan erittäin pitkälle listalle kavereita toivotukset.

Lisäksi ymmärsin että koska en koskaan käy missään, en opi mistä pidän ja mikä toimii minulle.

Ihmiset huomaavat tämän, veikkaan että olen saanut paljon anteeksi tähän mennessä koska olen erittäin kohtelias, ehkä joidenkin mielestä ärsyttävän kohtelias. Olen hyvällä tavalla outo, paljon myös auttaa se että en todennäköisesti pilaa kenenkään maisemaa. On olemassa sellaisiakin henkisesti haasteellisia ihmisiä joista on paljon harmia ympäristölleen, yritin itse asiassa ystävystyä yhden tällaisen kanssa, koska minulla oli hänen kanssaan paperilla paljon yhteistä. Kuitenkin loppujen lopuksi hänen perus käytöstapojen ja sosiaalisten tilanteiden totaalinen väärin lukeminen kävi liian vaikeaksi.

Minulla on todella ikävä seksiä. Voisin kirjoittaa tähän että minulla on ikävä läheisyyttä tai rakautta tms. Haluan ehdottomasti rakastua ja seurustella, tarvitsen naisen elämääni, mutta pääasiallisena minulla on ikävä sitä liukasta lämmintä puristavaa ja hyväilevää tunnetta jonka se aiheuttaa. Nautin siitä fyysisyydestä. Oikeastaan se on vähän kuin kuntosali minulle, kun voi huhkia itsensä puhki niin muut asiat helpottavat. En kuitenkaan halua nussia ketä vaan, enkä ole sellaisiin juttuihin tässä edes lähdössä.

Kaikista eniten minulla on kuitenkin nettieksää ikävä, tämä on niin vitun säälittävää ja tiedän sen, eikä tässä ole mitään järkeä. Minä en voi sille mitään jos näen hänestä unia. Ehkä en oikeasti ikävöikään häntä, vaan ikävöin sitä järjestöntä tunnetta ja perverssiä optimismia mitä hän minussa piti yllä. Tätä samaa tunnetta käytin aikanani surutta hyväkseni täysin tajuamatta sitä, mutta olinkin kaikesta niin pahasti pihalla silloin. Naurattaa ja itkettää ajatella sitä hetkeä kun sanoin ”Ei” täysin hyvälle naiselle sen takia koska oikeasti kuvittelin saavani asiat kuntoon nettieksän kanssa. Näin jälkikäteen kun miettii niin, tai parempi olla jossittelematta ja haaveilematta. Se on mennyt mikä on. En silti voi vain työntää tunteitani silppuuriin ja se on sillä selvä, se on niin iso osa minua. Minä menen hautaan sen kanssa. Vaikka minusta tulisi täysin onnellinen, menestynyt ja tasapainoinen perheenisä jolla on elämässä sellaiset tutut kuin haluaa, niin uskon että asia silti kaivaisi minua ja miettisin yhä nettieksää.

Toisaalta ehkä monetkin ihmiset miettivät eksiään läpi elämänsä, en tiedä kun minulla ei ole kokemuksia. Toisaalta hän ei ole mikä tahansa eksä, koska hän ei tainnut koskaan olla, tai hän ehdottomasti oli minulle paljon ja minä olin hänelle paljon aikanaan. Siitä kuitenkin jäi ne vahvimmat siteet luomatta, oman käsittämättömän peräkammarikasvastuksen takia.

En lähettänyt nettieksälle uuden vuoden toivotuksia, enkä muistanut hänen syntymäpäivään. Nyt en ole varma pitäisiköhän minun sittenkin. Toisaalta vielä toistaiseksi pelkään että en osaa arvata omaa reaktiotani.

Miten minä varmistan että mitään tällaista ei tapahdu, miten varmistan etten luisu siihen epätoivon kuiluun ja tee jotain tyhmää. En suoraan sanottuna tiedä.

Olen todella huolissani muutamista läheisistäni, en halua kirjoittaa tarkemmin kenestä. Kuitenkin minusta tuntuu että olen pettänyt ja laiminlyönyt heidät niin pitkän aikaa. Osan kanssa olen tehnyt jo parannuksia, haluaisin kirjoittaa tähän mitä tein, mutta pelkään sen lisäävän tunnistettavuuttani liikaa.

2014 avainsanat: vahvempi, älykkäämpi ja sosiaalisempi 

Kyseessä ei ole mikään ubermensch-projekti. Minusta on pakko tulla älykkäämpi koska viimeiset puolitoista vuotta tuntuu siltä että olen ollut niin sekaisin ahdistuksesta että kogniitiviset kykyni ovat alkaneet kärsiä. Änkytys joka on ollut aika hyvin poissa on sekin osaksi palannut.

Minusta pitää tulla myös vahvempi, niin fyysisesti kuin henkisesti. Henkinen vahvuus ei kuitenkaan ole pelkkää vitutuksen sietämistä.

Tärkeimpänä on se että minusta pitää tulla sosiaalisempi ja minun pitää pystyä löytämään elämääni uusia ihmisiä, omilla ehdoillani sen sijaan että aina odotan että jonkun muun kautta tapaan jonkun.

En ole täysin poissulkenut sitäkään vaihtoehtoa että laitan kaiken elämässäni uusiksi, mutta uskon että jos pystyn täyttämään jokaisen tavoitteeni eli minusta tulee; vahvempi, sosiaalisempi ja älykkäämpi. Silloin minä pystyn oikeasti kertomaan itselleni että pitääkö minun vaihtaa piirejäni vai ei.

Minun täytyy päästä voiton makuun taas.